 | |
Ilmastonmuutoksen torjuminen ydinvoimalla tarkoittaisi hyötyreaktorien rakentamistaBy Risto Isomäki
Jos maailman hallitukset alkavat taistella ilmastonmuutosta vastaan ydinvoiman keinoin, tämä tarkoittaa käytännössä siirtymistä niin sanottuihin hyötöreaktoreihin. Usein siteeratun arvion mukaan maailmassa voisi riittää taloudellisesti kannattavalla tavalla hyödynnettävissä olevaa luonnonuraania noin sadaksi vuodeksi, mutta vain nykyiselle ydinreaktorien määrälle. Ydinvoimalla tuotetaan noin 300 gigawattia maailman vajaan 14 000 gigawatin suuruisesta, yhteenlasketusta energiankulutuksesta. Tämä on vain vähän yli 2 prosenttia kaikesta ihmiskunnan kuluttamasta energiasta. Jos haluaisimme nostaa ydinvoiman määrän esimerkiksi kahteenkymmeneen prosenttiin kaikesta käyttämästämme energiasta samalla kuin maailman energiankulutus kaksinkertaistuu, meidän pitäisi 20-kertaistaa ydinreaktorien määrä. Rikkaat uraaniesiintymät riittäisivät tällaiselle ydinvoimaloiden määrälle vain muutamaksi vuodeksi. On itse asiassa mahdollista, että uraanin riittävyyttä koskevat arviot ovat liian optimistisia, sillä uraanipolttoaineen hinta on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Samaan aikaan kaivosyhtiöt ovat alkaneet haaveilla uraanikaivoshankkeista yhä useammilla sellaisilla alueilla, joilla asuu kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä neliökilometrillä. Esimerkkejä tällaisista alueista ovat Suomi ja Malawi. Aiemmin kaivosyhtiöt ovat louhineet uraaninsa mieluiten seuduilla, joilla asuu alle yksi ihminen neliökilometrillä. Suuria uraanikaivoksia on muun muassa Saharan, Kalaharin, Namibin ja Australian autiomaissa sekä Kanadan erämaissa. Maailman ydinpolttoainevarat olisi kuitenkin teoriassa mahdollista kasvattaa satoja kertoja nykyistä suuremmiksi niin sanottujen hyötöreaktorien avulla. Hyötöreaktorit ovat ydinvoimaloita, jotka tuottavat hiukan omaa kulutustaan enemmän uutta ydinpolttoainetta. Hyötöreaktorit olisivat kuitenkin erityisen haavoittuvaisia tsunamien iskuille, tulville tai tahalliselle vahingonteolle, koska ne käyttävät jäähdytysaineenaan nestemäistä litiumia tai nestemäistä natriumia. Molemmat aineet räjähtävät joutuessaan tekemisiin veden kanssa. Lisäksi hyötöreaktorien polttoaine on 15-60 -prosenttiseksi rikastettua uraani 235:ttä tai plutonium 239:ää. Näin pitkälle rikastetusta ydinpolttoaineesta voi jo tehdä ydinpommeja ilman minkäänlaista lisärikastusta, niistä tulee vain vähän niin sanotusta ydinaseuraanista tai –plutoniumista tehtyjä ydinaseita suurempia. 93-prosenttista uraani 235:tta eli niin sanottua ydinaseuraania tarvitaan Hiroshiman pommin suuruisen ydinräjähteen tekemiseen vajaat 20 kiloa. 20-prosenttista uraani-235:ttä menee samanvahvuiseen pommiin 400 kiloa. Onko mahdollista rajoittaa ydinaseiden leviämistä mutta edistää ydinvoimaa?Maailman valtiot ovat yhdessä sopineet politiikasta, jonka mukaan ydinaseiden leviäminen uusiin maihin pitää estää mutta ydinvoiman tuotannon laajeneminen on hyväksyttävää ja toivottavaa. Tähän viralliseen politiikkaan liittyy kuitenkin kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin ydinvoimaloiden polttoaine tuotetaan täsmälleen samalla tavalla kuin ydinpommien valmistukseen käytetty, pitkälle rikastettu uraani-235. Uraanimalmista tehdään ensin uraaniheksafluoridi-nimistä kaasua, ja tämä kaasu ajetaan sitten kaasusentrifugeiksi kutsuttujen, nopeasti pyörivien laitteiden läpi. Jopa 70 000 kertaa minuutissa pyörivään kaasusentrifugiin syntyy niin vahva keskipakoisvoima, että hiukan eripainoiset uraani 235- ja uraani 238-atomit alkavat ajautua erilleen toisistaan. Kun tuotetaan ydinvoimalan polttoainetta, uraani-235-pitoisuus pitää kasvattaa 1,8 - 4 prosenttiin. Tämä edellyttää uraaniheksafluoridin kierrättämistä muutaman kymmenen kaasusentrifugin pituisen sarjan läpi. Jos halutaan tuottaa 20-prosenttista tai 93-prosenttista uraani 235:ttä, pitää rakentaa selvästi pidempi sentrifugien sarja. Toinen vaihtoehto on ajaa uraaniheksafluoridi monta eri kertaa saman sentrifugisarjan läpi. Joka tapauksessa kyse on aina täsmälleen samasta tekniikasta, riippumatta siitä tehdäänkö ydinpommeja vai ydinvoimaloiden polttoainetta. Toisen ongelman muodostavat ydinreaktorin polttoaineeseen voimalan toiminnan aikana kertyvät radioaktiiviset epäpuhtaudet, joiden joukossa on myös plutoniumia. Kun ydinpolttoaine otetaan pois ydinreaktorista, se sisältää 10-20 kiloa plutoniumia tonnia kohti. Tyypillisesti 65-70 prosenttia tästä on helposti halkeavaa plutonium 239:ää. Käytetyn ydinpolttoaineen plutoniumista on siis mahdollista valmistaa ydinpommeja ilman minkäänlaista lisärikastusta. Jos ydinpolttoainetta pidetään reaktorin sisällä vain vähän aikaa, plutonium 239:n suhteellinen osuus on vielä selvästi suurempi. Plutoniumin erottaminen uraanista on mahdollista 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kehitetyn tekniikan avulla. Kaasusentrifugit ovat 1970-luvulla ja sen jälkeen kehitettyä teknologiaa. Karkean plutoniumpommin valmistaminen on siis hyvin helppoa kaikille maille, joilla on vähintään yksi oma ydinvoimala. Hyvin pienikokoisten, esimerkiksi ohjuksien kärkiin soveltuvien, plutoniumpommien rakentaminen on kuitenkin haastavampaa kuin pienien, pitkälle rikastettuun uraani-235:teen perustuvien ydinaseiden tekeminen. Mitä tsunami tai hurrikaaniaalto tekisi ydinvoimalalle?Rannikoille rakennettuihin ydinvoimaloihin kohdistuu ainakin kolme veteen liittyvää uhkaa. Meren pinta uhkaa nousta meriveden lämpölaajenemisen ja mannerjäätiköiden sulamisen seurauksena. Viralliset, merenpinnan nousua koskevat ennusteet ovat edelleen hyvin varovaisia. James Hansen, Yhdysvaltain arvostetuin ilmastotutkija, on kuitenkin todennut että viimeaikaisten havaintojen valossa esimerkiksi viiden metrin suuruinen merenpinnan nousu vuoteen 2107 mennessä voi olla ratkaisevasti virallista ennustetta todennäköisempi skenaario. Hansenin lausunto perustuu osittain siihen, että meren pinta nousi 14 000 vuotta sitten 400 vuodessa 20 metriä eli viisi metriä vuosisadassa, pelkästään luonnollisten syiden seurauksena. Nyt kun sekä luonnolliset tekijät että ihmisen oma aktiivisuus vaikuttavat yhtä aikaa jäätiköitä sulattavaan suuntaan, tuntuu mahdolliselta, että sulaminen etenisi vähintäänkin yhtä nopeaa vauhtia. Ydinvoimaloita ja niiden jäähdytysaltaita rakennettaessa ei osattu ottaa huomioon sellaista mahdollisuutta, että merenpinta voisi nousta merkittävästi ihmisen toiminnan seurauksena. Toinen ongelma ovat aiempaa voimakkaammat hirmumyrskyt. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kasvattaako ilmaston lämpeneminen hirmumyrskyjen lukumäärää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myrskyjen keskimääräinen voimakkuus olisi lisääntynyt jo nyt. Niin sanottu viitosluokan hurrikaani on Saffir-Simpsonin asteikolla mitattuna myrsky, jossa tuulen perusnopeus ylittää 249 kilometriä tunnissa ja jonka nostaman hurrikaaniaallon (”storm surge”) korkeus on vähintään 5,5 metriä. Hurrikaaniaalto on eri asia kuin tsunami. Se on paljon tsunamia hitaammin, hurrikaanin mukana eteenpäin siirtyvä vesiseinä. Esimerkiksi the Day After Tomorrow -elokuvassa New Yorkiin iskevä jättiläisaalto on juuri tällainen hurrikaaniaalto eikä tsunami. Hurrikaaniaalto syntyy kahden eri tekijän yhteisvaikutuksen seurauksena. Pyörremyrskyn sisällä on hyvin voimakas matalapaine, joka ikään kuin kiskoo merenpintaa ylöspäin. Lisäksi voimakas tuuli puskee vettä edellään vastaan tulevia rantoja päin. Jälkimmäinen tekijä on selvästi merkittävämpi. Kolmas veteen liittyvä uhkatekijä ovat tsunamit. Esimerkiksi Pohjois-Atlantilla on sattunut viimeisten 500 vuoden aikana suurin piirtein yksi suuri tsunami sadassa vuodessa. Kuuluisimmat tapaukset ovat vuosilta 1929, 1755, 1607 ja 1580. Vuoden 1755 tsunami tuhosi Lissabonin, Huelvan, Cadizin ja satoja pienempiä kaupunkeja Espanjan, Portugalin ja Marokon rannikoilla. Uusien laskujen mukaan se saattoi tappaa enemmän ihmisiä kuin monien Aasian maiden rannoille vuonna 2004 iskenyt Tapaninpäivän Tsunami. Myös ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa tsunameja, jos se johtaa mannerrinteiden metaaniklatraattien sulamiseen tai mannerjäätiköiden painon kevenemiseen. Hyötöreaktorit olisivat erityisen haavoittuvaisia tsunameille, hurrikaaniaalloille tai muunlaisille tulville, koska ne käyttävät jäähdytysnesteenään litiumia tai natriumia. Molemmat aineet räjähtävät joutuessaan tekemisiin veden kanssa. Tällä hetkellä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei onneksi vielä ole ainuttakaan hyötöreaktoria, vaan Atlantin rannikoilla on vain muutamia kymmeniä tavallisia ydinreaktoreja. On mahdoton sanoa tarkasti, mitä ison tsunamin isku niille tekisi. Jotkut reaktoreista todennäköisesti vain pysähtyisivät, mutta joidenkin polttoaine saattaisi onnettomuuden seurauksena sulaa tai syttyä palamaan. Suuressa ydinreaktorissa on tyypillisesti 100-150 tonnia ydinpolttoainetta, ja kukin tonni sisältäisi ehkä 300 miljoonaa curieta radioaktiivisuutta. Tshernobylin onnettomuudessa vapautui ilmakehään 50 miljoonan curien verran radioaktiivisuutta. Jos palossa syntyvät radioaktiiviset hiukkaset leviävät pitkin ilmakehää hienojakoisen aerosolin muodossa, seuraukset ovat erittäin vakavat. Suurimman turvallisuusriskin muodostavat kuitenkin todennäköisesti käytetyn ydinpolttoaineen jäähdytysaltaat, jotka sijaitsevat usein vielä lähempänä meren rantaa kuin itse ydinreaktorit. Koska jäähdytysaltaisiin säilötty ydinpolttoaine on tuhansia kertoja vähemmän radioaktiivista kuin juuri ydinreaktorista poistettu polttoaine, jäähdytysaltailla ei ole samanlaista jykevää suojakuorta eikä samanlaisia moninkertaisia turvajärjestelmiä kuin itse ydinreaktoreilla. Jäähdytysaltaisiin varastoitu ydinpolttoaine tuottaa kuitenkin edelleen niin paljon lämpöä, että sen zirkoniumseoskuori syttyy palamaan, jos pumppuja käyttävät moottorit pysähtyvät, altaan vesi kiehuu pois ja polttoainesauvat paljastuvat. Toisin kuin vakavat reaktorionnettomuudet, jäähdytysaltaisiin säilötyn ydinpolttoaineen palot eivät voi aiheuttaa tuhatta Tshernobyliä vastaavaa onnettomuutta. Yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden mukaan tyypillisestä ydinvoimalan jäähdytysaltaasta voisi kuitenkin tulipalossa vapautua ilmakehään 20-50 kertaa enemmän radioaktiivista cesium-137:ää kuin Tshernobylissä. Tämäkin olisi huomattavan epämiellyttävää, sillä suurin osa Tshernobylin laskeuman aiheuttamista kuolemantapauksista näyttää liittyneen juuri radioaktiiviseen cesiumiin. Miksi mannerjäätikön sulaminen voi aiheuttaa tsunameja?Oman mannerjäätikkömme eli Fennoskandian mannerjäätikön sulaminen vei aikanaan tuhansia vuosia. Tästä huolimatta jäätikön keveneminen aiheutti lukuisia voimakkaita maanjäristyksiä. Ruotsalaisen paleogeofysiikan professori Nils-Axel Mörnerin mukaan osa näistä maanjäristyksistä on ollut voimakkuudeltaan vähintään 8,5 Richterin asteikolla, mahdollisesti vielä merkittävästi tätä enemmän. Mörner on myös löytänyt todisteita 13 suuresta, mannerjäätikön sulamisen Itämerellä synnyttämästä tsunamista. Isoimmat Itämerellä syntyneet tsunamit ovat olleet kymmenien metrien korkuisia. Viimeinen tällainen tapaus on ilmeisesti sattunut noin 2 000 vuotta sitten. Jos merkittävä osa Grönlannin mannerjäätiköstä sulaa 200 tai 100 vuodessa, tai vain muutamassa vuosikymmenessä (mitä monet tutkijat ovat viime vuosina alkaneet pitää täysin mahdollisena), seurauksena on väistämättä vielä paljon rajumpia maanjäristyksiä. Koska mannerjäätikön reuna on Grönlannin itärannikolla ollut lähes paikoillaan kymmenientuhansien vuosien ajan, mannerjalustan päälle ja mannerrinteen yläosiin on kerääntynyt hyvin paljon kesäisten sulavesien mukanaan tuomia ja pakkasrapautumisen peruskalliosta lohkaisemia kiviä ja muita irtaimia maa-aineksia. Osa Grönlannin rantojen vuorista on kuin valtavia sora- ja kivikasoja. Lisäksi Grönlannin mannerrinteillä saattaa olla metaaniklatraatteja. Suhteellisen vaatimaton, mannerjäätikön kevenemisestä aiheutuva maanjäristys voi siis jossakin vaiheessa panna Grönlannin rannikolla alulle jopa tuhansien kuutiokilometrien suuruisia maanvyörymiä. Marraskuussa 2000 vain 2,3 Richterin suuruinen maanjäristys aiheutti Grönlannin länsirannikolla 90 miljoonan kuutiometrin maanvyörymän. Vyöryn synnyttämä tsunami huuhtoi kymmenmetrisenä hyökynä sata kilometriä leveän salmen toisella puolella sijaitsevan Qulissatin hylätyn kaivoskaupungin yli. Jo 8,3 Richterin suuruisen maanjäristyksen amplitudi (heilahdusväli) on miljoona kertaa isompi kuin 2,3 Richterin maanjäristyksen amplitudi, ja siinä vapautuva energiamäärä on noin miljardi kertaa suurempi. Coastal Nuclear Facilities, Tsunamis and Global WarmingMany nuclear facilities like nuclear power stations and the cooling ponds and recycling plants of used nuclear fuel have been constructed on coastal areas. When nuclear facilities are situated near the sea, sea water can provide for much of the cooling required by the plants. This reduces the consumption of freshwater. However, the construction of nuclear facilities on coastal zones also exposes them to storm surges and tsunamis. It is now more or less generally accepted that much of the extra heat remaining on our planet because of the atmosphere’s increasing greenhouse gas concentrations will be channelled into more powerful storms. On the Saffir-Simpson scale a category 5 hurricane is defined as a storm with wind speeds exceeding 249 kilometres per hour and strong enough to rise the sea level (temporarily) by at least 5.5 metres. In bays and fjords the temporary rise of sea level can be much more, especially if there are rivers that are flooding because of the heavy rains. Such hurricane storm surges are produced by the combined effect of two different factors: the strong winds push the surface water forward and against the shores, and the low-pressure area inside the storm adds to the height of the surge. The first factor is the more significant one. At the North Atlantic there have been a little bit more than one large tsunami wave in a century. The most well-known events took place in 1929, 1755, 1607 and 1580. The tsunami of 1755 destroyed Lisboa, Cadiz, Huelva, and hundreds of smaller towns at the Spanish, Portuguese and Moroccan coasts. The Buran Peninsula tsunami (in 1929) was 7 metres high on long stretches of Canada’s coastline and rose to 27 metres in some bays. It was triggered by a relatively small (Magnitude 7 on the Richter Scale) earthquake, which caused a 200-cubic-kilometre submarine landslide. After the last ice age the melting of the Fennoscandian ice sheet was relatively slow and took thousands of years of time. However, the melting of the continental ice sheet was still able to cause very large earthquakes, at least 8.5 and possibly much more on the Richter scale. These earthquakes were caused because a continental ice sheet is so heavy that it depresses the crust under it, sometimes by more than one kilometre. When the ice melts the ice sheet becomes less heavy and the crust begins to bounce back. The Swedish scientists have found traces of at least 13 tsunami events triggered by these earthquakes at the Baltic Sea, 12,400 to 4,000 years ago. According to the Swedish scientists some of these waves were “large” (about 20 metres high) and a few were “very large”. The Fennoscandian ice sheet melt slowly because the melting process was only influenced by natural factors. During our own time the melting of the Greenland and West Antarctic ice sheets could happen in a much shorter time, because of the influence of various human activities. We are increasing the atmosphere’s greenhouse gas concentrations and we are increasing the cirrus cloud cover (which has a strong warming impact on climate).Besides this we are also producing huge amounts of soot and dust which accelerate the melting of the glaciers by making the surface layer of the glaciers darker. Dust and soot reduce the reflectivity of snow and ice so that the glaciers can absorb more solar radiation. Many scientists are now saying that the major part of the Greenland ice sheet could disappear in a couple of centuries and possibly in less than a century. If this happens, the Greenland ice sheet will melt dozens of times faster than the Fennoscandian ice sheet did. Such a process would, with a probability of exactly 100 per cent, cause a number of extremely violent earthquakes. Such earthquakes would be very likely to cause huge submarine landslides along the eastern coast of Greenland. There are enormous amounts of loose sediments, brought by the annual melt waters, which have been piling on Greenland’s coastal margins for more than a hundred thousand years. The edge of the ice sheet in Eastern Greenland has been remarkably stable for a very long time. For this reason there haven’t been any major earthquakes in the region after the last ice age, and the first major event can easily trigger substantial underwater landslides. The scientists of Geomar, a famous ocean research institute in Kiel, Germany, have also warned that the warming of the sea water could lead to the destabilization of the so called methane clathrate deposits on continental slopes. This might also cause huge submarine landslides and tsunamis. High storm surges or the tsunamis triggered by the melting of the clathrate beds and the Greenland ice sheet constitute a potential danger for the coastal nuclear facilities. A tsunami or a storm surge hitting a nuclear power plant could easily halt the diesel and electric engines of a reactor’s cooling system. In the worst-case scenario the nuclear fuel inside the reactor would burn and spread into the atmosphere in the form of highly radioactive aerosols. The main problem is the zirconium alloy cladding of the nuclear fuel rods, because it can catch fire and liberate most of the radioactivity inside the nuclear fuel into the atmosphere in the form of small and nanoparticles which can easily be inhaled in the lungs, but which can then stay inside a human body for years or for decades. Three generals of the US Air Forces (see Nichelson-Medlin-Stafford: Radiological Weapons of Terror, Air University Air Command and Staff College) made, in 1999, an investigation of what would happen if a group of terrorists would use conventional high explosives to pulverize ten kilograms of used nuclear fuel just taken out from a nuclear reactor. According to the study the radioactive fallout produced by such a Dirty Bomb of three million curies would be able to kill most of the unprotected inhabitants of New York, Washington DC, Philadelphia and Baltimore if the winds would blow towards their direction. A large nuclear reactor can contain 150 tons of nuclear fuel with 300,000,000 curies of radioactivity per ton. Some of the proposed new reactors would be even larger and might finally contain two or three times more radioactivity for each ton of nuclear fuel. As a Dirty Bomb such a reactor would be 17,000 times more effective as the radioactivity dispersal device in Nichelson’s, Medlin’s and Stafford’s scenario. The accident of Chernobyl only released 50 million curies of radioactivity into the environment. The cooling ponds outside the reactors’ containment shields are probably the most vulnerable spots. The fuel rods stored in them are typically thousands of times less radioactive than the nuclear fuel which has just been taken out from the reactor. However, even this fuel is still so hot that its zirconium alloy cladding will catch fire if the pumps stop functioning and the water in the cooling ponds evaporates so that the fuel rods will be exposed. A typical cooling pond of a nuclear power plant contains 20-50 times more radioactive Cesium 137 than what was released in Chernobyl, and this could easily be released into the atmosphere in a fire caused by a tsunami or a storm surge accident. It would be very important to improve the sea defences of the nuclear facilities which have been constructed on the coastal areas of the Atlantic. If the governments decide to construct new nuclear power plants, they should not be sited on low-lying coastal zones. Mitä Hyökyaalto-vetoomus sai aikaan?Hyökyaalto-vetoomus luovutettiin joulukuussa 2006 ja tammikuussa 2007 viittä eri europarlamentin ryhmää edustaneille suomalaisille kansanedustajille: Satu Hassille (vihreät), Anneli Jäätteenmäelle (liberaalit), Riitta Myllerille (sosiaalidemokraatit), Esko Seppäselle (vasemmistoryhmä) ja Alexander Stubbille (konservatiivit). Mainitut viisi europarlamentaarikkoa laativat vetoomuksen toiveita myötäilevän esityksen Euroopan parlamentille. Esityksen mukaan Euroopan komission olisi pitänyt tarkistaa valtameren rannikoilla sijaitsevien ydinvoimaloiden ja muiden vastaavien laitoksien nykyisten turvatoimien riittävyys ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia (merenpinnan nousu, voimakkaammat myrskyt) ja tsunameja vastaan. Lisäksi kannanottoehdotukseen sisältyi vaatimus siitä, että Euroopan unionin alueelle jatkossa mahdollisesti rakennettavia uusia ydinvoimaloita ei saisi enää kaavoittaa merenrantojen välittömään läheisyyteen. Esitys meni läpi Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa äänin 31-20, eli siitä tuli virallisesti Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus. Se kuitenkin kaatui Europarlamentin yleisistunnossa äänin 373-286 sen vuoksi, että konservatiivien ympäristöryhmän jäsenet alkoivat jostakin vaikeasti ymmärrettävästä syystä kampanjoida ehdotusta vastaan. Tämän seurauksena konservatiivien ryhmä liittoutui ehdotusta vastaan Sandra Mussolinin ja Jean Marie Le Penin puolueiden ja muiden äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa. Suomalainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola oli yksi vastakampanjan vetäjistä, ja saattoi olla se henkilö joka toimi asiassa kaikkein aktiivisimmin. Ympäristö ja kehitys ry:n edustaja tiedusteli jälkeenpäin Eija-Riitta Korholalta, miksi hän oli toiminut ehdotusta vastaan, vaikka esitys oli tarkoituksella muotoiltu niin, ettei siinä otettu kantaa ydinvoimaa vastaan. Eija-Riitta Korhola sanoi, että hän oli soittanut asiasta yhdelle geologille ja yhdelle ydinvoima-asiantuntijalle. Nämä olivat Korholan mukaan sanoneet, ettei ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa tsunameja ja että ydinvoimalalle ei aiheudu vahinkoa vaikka tsunami osuisi siihen, reaktori vain pysähtyisi. Korhola sanoi, ettei hän enää muistanut kyseisten asiantuntijoiden nimiä, eikä hän ollut säilyttänyt asiaa koskevia sähköposteja. Hän kuitenkin tunnusti, ettei hän ollut tullut kysyneeksi asiantuntijoilta, mitä tsunami tai myrskyn nostama tulva-aalto voisi tehdä ydinvoimaloiden yhteyteen rakennetuille, käytettyä ydinpolttoainetta säilyttäville jäähdytysaltaille ja niiden pumppujen moottoreille. Ohessa on erillisenä tiedostona koko Euroopan parlamentin asiaa koskeva äänestystulos. ”Kyllä” -äänestäneet ovat äänestäneet Hyökyaalto-kampanjan ehdotuksia vastaan, koska kyse oli muodollisesti aiemmin laadittuun mietintöön tehdystä muutosesityksestä. Vaikka Hyökyaalto-kampanja siis hävisi ensimmäisen erän, se sai jo ensimmäisellä yrittämällä puolelleen 286 europarlamentaarikkoa, edes pyytämättä asiassa apua muiden Euroopan Unionin jäsenmaiden ympäristöliikkeiltä. Ehdotuksen vastustajat ”voittivat” vain levittämällä paikkansa pitämätöntä ja harhaanjohtavaa tietoa. Tällaisella menettelytavalla on taipumus kostautua. Joka tapauksessa kampanja onnistui nostamaan kysymyksen rannikoille rakennettujen ydinvoimaloiden tsunami- ja hurrikaanisuojauksen parantamisesta ensimmäisen kerran esille Euroopan Parlamentissa. On hyvin mahdollista, että päätös muuttuu jo kamppailun seuraavalla kierroksella. 28. B6-0045/2007 - Changement climatique - am. 30 14/02/2007 13:26:47
373 Further information: | |
